sunnuntai 27. lokakuuta 2013

HYVÄÄ TALVIUNTA PUUTARHA, T: MARTTA



Puutarha on matkalla ansaitulle talvilevolle. Luonto muuttuu viikottain ja kuvaaminen auttaa näkemään sen paremmin, saa katsomaan kaikkea tarkemmin. Luin, että stressaantuneen ihmisen ajatukset ovat karanneet kauas kehosta. Silloin kehoitettiin ottamaan esimerkiksi kuppi kahvia, istumaan alas ja keskittymään tähän hetkeen. 
Kuvatessa täytyy olla läsnä. Nähdäkseen ympäröivän, on oltava samassa paikassa kehonsa kanssa. Myös siksi olen oppinut pitämään kuvaamisesta niin paljon. Kun lapset ovat poissa, tartun usein kameraan. On ihana hidastaa ja katsella ympärilleen tarkempaan, etsiä kauneutta, kuunnella tätä hetkeä. 

Nämä kuvat ovat eräältä pakkasaamulta parin viikon takaa. Nyt lehdet ovat jo menettäneet värinsä, muuttuneet ruskeiksi ja tippuneet maahan. 


































Ja juu, martta was here taas nyt syksyllä kun tätä satoa tuli, pakkohan sitä sitten oli hihat kääriä. Omenapuita on puutarhassa seitsemän, yksi luumupuu, päärynäpuu ja kirsikkapuu sekä erilaisia marjapensaita tusinan verran. Muut menevät kitaan ihan suoraan puutarhasta, mutta viinimarjoja riittää aina pakkaseen asti. Ja perinteisesti, vaikka sato tänä vuonna olikin kehnohko, tuli puihin omenaa niin, että mehuasemalle 120 kiloa haalattuani, on mehua taas 80 litraa talvea varten. Onneksi lapset tykkäävät siitä.










Marjoista ja omenoista teen lisäksi yleensä kiisseleitä, vispipuuroa, piirakoita, omenapuuroa ja -hilloa ja jos tuolla parvekkeella olevat eivät ihan pakkasista ole suuttuneet niin tuoresosetta ajattelin niistä vielä surauttaa.










Mutta saisi se martta totuuden nimissä tulla vähän useamminkin kylään, edellinen kuulostaa vähän hienommalta kuin totuus onkaan. Mutta syksy on ihmiselle se pikku pakko, joka potkaisee antimarttaa persuksille ja saa sen varsinaisen sieltä ihan väkipakolla esiin. Minun luontoni kun ei anna myöten niitä kompostiin kärrätä. Että ihan hyvä pakko tuo syksy.




tiistai 22. lokakuuta 2013

RUSKA SISÄLLÄ JA RANSKANPASTILLI ULKONA



Kuluneen kuukauden tunnelmat voisi tiivistää näihin kahteen kuvaan.










Melko samannäköisissä maisemissa on siis menty sekä sisällä että ulkona. Lastenhuonetta on viimeistelty (arvoituksellinen tapetinsoiro saa merkityksensä myöhemmin) mutta koska huoneella oli niin sietämätön kiire tulla käyttöön, on myös viimeistelyn loppuunsaattaminen tuolla asutussa huoneessa jotenkin sietämättömän vaikeaa...

Ja pihaa on haravoitu, useampaan otteeseen, noista ihanan keltaisista lehdistä. Punainen oli vuosia voimavärini mutta nyt lempparini jo jonkin aikaa on ollut keltainen, enkä voisi olla iloisempi siitä, että luonto on tarjoillut sitä minulle tänä syksynä erittäin ylenpalttisesti, väri tuntuu työntyvän sisään asti!





Toinen ikuisuusprojektiksi muuttunut kohde on pihalla tönöttävä leikkimökki. Syksyn tuulissa se ei näytä enää ollenkaan herttaiselta ranskanpastillilta, joksi sen loppukesästä huomasin muuttuneen. Mutta koska joku saattoi jäädä ihmettelemään lopputulosta tämän vuoksi, niin tässä tulee:













Ja tälle kävi kuten lastenhuoneellekin eli käyttö alkoi ennen kuin viimeistely loppui. Ensi keväälle jäi harmittavan vähän eli myykit, alakerran iso luukkuikkuna hiekkikselle (kioskia varten!), joka täytyy tehdä pleksistä ja sisustaminen. Myös liukumäelle on jo paikka integroitu yläterassille mutta sitä tarvitaan jo talvella!

Tule talvi halla!



Sitä odotellessa tämä Kiljusen herrasväki lähtee käymään syksyisessä Tukholmassa!

Adjö!






lauantai 12. lokakuuta 2013

VERY CONTEMPORARY ART






























Syksyinen metsä rauhoittaa läpikulkijansa, 
koska ei itsekään enää pyri mihinkään, aikoo pysähtyä.






tiistai 8. lokakuuta 2013

ETSINTÄKUULUTUS









Hoi Liisaa! Ilmoittaudu jo - arvontapalkintosi odottelevat täällä uutta osoitettaan.


Mutta sitä ennen minä odottelen sähköpostiasi...









keskiviikko 2. lokakuuta 2013

ARVONTALAULUN AIKA...








Hip hei, ja anteeksi parin päivän myöhästys!

Täällä on juhlittu ankarasti, sekä viikonloppuna että nyt vielä viikollakin, ihanan iloisen esikoispoikamme 7 vee synttäreitä! Pojan, jonka ensimmäinen puoli vuotta kului paljolti TAYSin lasten onkologian osastolla ja jonka elämästä siksi olemme enemmän kuin kiitollisia!


Tässäpä tunnelmaa synttäripäivän aamiaiselta:


















Mutta nyt arvontaan, joka onnettarena toimi herra O ja voittajaksi valikoitui Liisa! Onnea!

Liisa kommentoi näin:



Kiitos vinkistä, menee listalla missä käydä Köpiksessä seuraavalla kerralla. REL varjostimet ovat myös niitä, joita on shoppauslistalla ja tuo aaltomainen olisi ihana!
Terveisin Liisa


Liisa, paahan mulle meiliä sivupalkin osoitteeseen niin saan lähetettyä sulle tanskan postia!







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...